Mä lähin äkkii Pandoralta edes hyvästelemättä. Juoksin katuu pitkin ajattelematta mitään muuta ku kotii ja mitä siel tapahtu. Lopulta mä tulin meijän talon luo, juoksin portista sisään ja paiskasin etuoven auki. Mun katse osu heti mutsiin. Se makas keittiön lattialla kasvot ihan veressä. "Mutsi! MUTSI! Herää!" mä kiljuin ja pyyhin kyyneleitä, jotka pyrki mun silmiin.

Mä sain mutsin virkoomaan, ja se katto mua niin ku mä olisin joku vitun murhaaja. "Angel!" se huudahti ja mä kuulin kuinka sen sydän hakkas. "Mä luulin, että sä oot se... se..." Mä keskeytin. "Mitä tääl tapahtu? Miks sä soitit? Ja miks puhelu katkes?" Mutsi veti syvään henkee ja alotti.

"Mä... Mä en tiiä tarkkaan, mitä tapahtu. Mä vaan... Kuulin jotain ääniä yläkerrasta, vaikka en ollut päästänyt ketään sisään, ja mä soitin sulle, mut sit se joku hyökkäs mun kimppuun ja katkas puhelun. Se löi mut tajuttomaks." Mutsi näytti siltä, että se pillahtaa kohta itkuun. Mä kysyin väliin "Näitsä sen kasvoja? Tai tunnistitko ääntä?" "En, sillä oli joku huppu päässä eikä sen ääni ollu tuttu, mut se kuulosti joltain sun ikäiseltä tai vähän vanhemmalta pojalta. Ja se huuteli yläkerrassa sua." mutsi vastas, ja sit se teki jotain, mitä se ei ollu tehny neljään vuoteen.

Se halas mua. "A-anteeks ku mä oon näin huono äiti." se nyyhkytti ja rutisti mua. "Mä oon tehny ihan kamalasti sua kohtaan. Anna anteeks, Angel. Anna anteeks." Mä en ollu valmis antamaan vielä anteeks. Mä en vastannu mitään. Kun se irrotti mut, mä sanoin karheella äänellä "Mun pitää mennä tekemään läksyt..." Se jäi kattomaan mun perään tosi surkeen näkösenä, silmät punasena ja meikit sekä haavat pitkin kasvoja.

Mä menin mun omaan huoneeseen ja istuin sängyn laidalle. Kuka oli voinu tunkeutuu meijän taloon? Ja - kun mä aattelin sitä, mun iho meni kananlihalle - kuka oli ettiny mua? Se oli varmasti joku meijän koulusta... Mut mä en tajunnu, kuka halus tehä mulle jotain. Tai jos se halus multa sitä, mulla ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Yleensä kaikki kundit pyöri Pandoran ympärillä ja mielisteli sitä minkä ehti, mut mä olin aina vaan se "Pandoran yks kaveri".

Aatellessani Pandoraa, mä muistin sen finnit. Mä nousin äkkii kattomaan peilistä, ettei mulla ollu vielä finnei. Onnekseni en huomannut yhtään, ja katsellessani itseeni peilistä tajusin, etten ollut oikeastaan ruma, vaikka olin niin aina ajatellut. Olin itse asiassa aika kaunis. Mun mieleen nousi kuva itestäni koulun käytävällä, kaikki koulun söpöt kundit mun jalkojen juuressa ihan lääpällään muhun ja Pandora mun vieressä kyllästyneen näkösenä, koulun suosituimman tytön "pelkkänä kaverina". Haavekuva haihtui mielestäni, ja aloin oikeasti tehdä läksyjä: huomenna olisi taas maanantai. Olin saanut ne melkein tehtyä, kun kuulin mutsin äänen jostain huoneeni ulkopuolelta "Angel, tuletko tänne hetkeksi?"

Mä menin, ja meinasin saada shokin nähdessäni mutsin. Mutsi oli tyrehdyttänyt haavojen verenvuodon ja laittanut uuden, tosi kevyen meikin. Ja sen hiukset: se oli ilmeisesti pessy sen hiusvärin pois ja palauttanu hiustensa alkuperäsen, mustan värin. Se oli selvittänyt hiustensa takut ja nyt ne oli paljon pidemmät ja kauniisti toiselle sivulle kammattu. Toi ei oo mun mutsi, mä aattelin ja katoin sitä silmät pyöreenä. Ei voi olla.

"Angel, mä... Mä myönsin jo olleeni ihan hirveen huono äiti. Mä haluun muuttaa sen. Mä alotin tästä..." se sano ja osotti kasvojaan ja hiuksiaan, "...ja huomenna mä meen työvoimatoimistoon ettimään töitä. Ja mä etin jostain mun vanhoja, äitimäisempiä vaatteita. Ja mä haluan ottaa takaisin sen ajan, jonka mä tuhlasin juomiseen, miesten iskemiseen ja riitelyyn. " Sit sen ääni väris ja se alko itkeä. "Mä oon hirveän pahoillani, et mä tajusin tän näin myöhään. Mä haluan, että sä ymmärrät, kuinka paljon mä kadun." Mä vaan seisoin ja katoin avuttomana, kun mutsi itki, kunnes mä tajusin sanoo "Kyl mä ymmärrän. Susta tulee vielä maailman paras mutsi." Se hymyili surullisesti ja sanoi "Kiitos. Ja sä oot maailman paras tytär, kun oot jaksanut mun temppuiluja. Ja siitä puheen ollen: nyt loppui se tupakan poltto. Olin vastuuton, kun annoin sinun viedä röökejäni. Ja sitä paitsi, mäkin lopetan. Mutta nyt täytyy rientää: pyykkejä pesemään!" Naurahdin. Mutsi ei ollut KOSKAAN pessyt pyykkejä. Palasin tekemään läksyjä selvästi iloisempana, mutta yhä pohtien, kuka murtautui meille.

Kello alkoi näyttää kuutta, joten päätin haukata jääkaapista jotain kurnivaan vatsaani. Kun tulin keittiöön, näin mutsin leikkuulaudan ääressä. "Mitä sä teet?" mä kysyin aidosti hämmästyneenä. "Laitan ruokaa, etkö näe?" se naurahti ja pyysi mua istumaan pöytään. Tottelin, vaikka - mutsin ruuanlaittotaidot tuntien - uskoin saavani odottaa vielä kauan ruuan tuloa.

Mutta ruoka tulikin ajallaan. Syödessämme lihavoileipiä mutsi jutteli mulle kaikkee sen kouluajoista ja kyseli mun omasta koulunkäynnistä. Sit se sano "Muista, jos jokin painaa mieltäsi, mulle voi aina kertoo." Mä lupasin muistaa sen, sillä musta tuntu, et mulle tulee tapahtumaan aika paljon kaikkea lähiaikoina. Enkä ollut väärässä.

Syötyäni kiitin ruuasta mutsii, joka melkein säteili tyytyväisyydestä, ja painuin takaisin huoneeseeni. Tekstasin vähän aikaa Pandoralle, mutta kun sen vastaukset alko olla "Niin", "Joo" ja "Aha", päätin lopettaa suosiolla. Hautauduin peiton alle lämpimään ja koetin saada unen päästä kiinni, mutta mulla oli outo tunne, et joku tarkkaili mua.

Mut miks kukaa sellast tekis?

Mä tulin Pandoran talon luo melko pian. Se asu saman kadun varrella ku mä, vaikka meijän talo oli pelkkä paska verrattuna Pandoran taloon. Ne oli muuttanu siihen just, ja mä olisin antanu mitä vaan, että mäkin saisin asua siinä.

Mä olin tulossa sisään, ku Pandoran faija tuli ovelle. Se tuli ihan mun lähelle ja mä haistoin siitä vahvan viinan hajun. Se sammalsi "Pikku Enkeli, annas kun halaan..." ja koetti halata mua, mutta mä vetäydyin kauemmas inhoten ja lähdin nopeasti sisälle katsomatta taakseni.

Mä olin käynyt siinä talossa vain kerran aikasemmin, enkä muistanu, missä Pandoran huone oli. "Pandoraa!" mä huhuilin, ja kuulin Pandoran vihaisen äänen jostain portaiden luota "Täällä, huora! Voi vittu!" Mä lähdin sinne, ja näin jotain, jota en uskonut koskaan näkeväni.

Pandora seisoi peilin edessä ja hoki "Voi vittu! Voi vitun vittu!" Mä ihmettelin ovella mikä sitä vaivas, mutta kun se käänty mua päin, mä tajusin.

Pandoralla oli finnejä. Pandora, koulun poikien päiväunien kohde, olikin vain tavallinen teini. "Kato mua! Mun naama on täynnä jotain saatanan finnejä! Vittu, mä en mee enää ikinä kouluun!" Pandora kiljui ja peitteli kasvojaan. Tunsin pienen onnenpilkahduksen sisälläni - ehkä mullakin oli nyt mahdollisuuksia saada poikaystävä... Sit huomasin, että Pandoralla oli myös naarmuja. Ne näkyivät selvästi, mutta vain valkoisina eivätkä verisinä, eli ne eivät olleet kovin kovaa tehtyjä.

"Äh, ei se ole niin kamalaa. Pese vaan kasvos usein ja laita jotaa kasvovettä. Kohta sä lutka oot taas niin vitun kaunis ku aina ennenki. Mut... Mistä sä oot saanu noi naarmut?" mä kysyin, mutta mun oli pakko saada röökii, niin mä nappasin samalla tupakka-askin pöydältä. Otin röökin, istuuduin ja kun aloin polttaa, mä tunsin kamalan pistoksen. Tää on väärin, mä aattelin. Tän takia mä en nää faijaa. Mä olin hetken hiljaa ja heitin sitten röökin roskiksee. "Nyt mä aion lopettaa. Sit mä muutan faijan luo." mä sanoin Pandoralle, vaikka mun päähän koski aivan vitusti. "Mmh..." Pandora mumis ja katteli ikkunasta kaukaisuuteen. Se ei vastannu ees mun kysymykseen.

"Pandora hei, mikä sua vaivaa?" mä kysyin, sillä yleensä Pandora on aina äänessä, puhuu existään tai supattaa pahaa muista tai keksii mitä hullumpii tempauksii. Nyt Pandora vaan seiso ja oli ajatuksissaan. "Ei mikää, saatana. Ei tarvi olla noin helvetin utelias." se kivahti, mut mä näin, et jokin oli vinossa. "Pandora?" mä sanoin arasti. "Onks... onks kaikki hyvin?" Hetken se vaan oli hiljaa, sit se sano tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä "Vittu, kaikki menee päin persettä."

Sit se alko kertoo vähän särkyneellä äänellä "Markus halus mennä mun kanssa sänkyyn viime viikonloppuna. Mä en halunnu, mut se sano mua pelkuriks ja lutkaks ja sano, et jos mä en suostu, nii sit se tekee sen väkisin. Mun oli pakko suostua. Sen... sen jälkeen se hakkas mua. Siitä noi naarmut tuli. Sit se löi mut tajuttomaks ja raahas johonki kujalle. Se rupes riisumaan mua, mut mä onnistuin potkasemaan sen kauemmas ja pakenemaan. Se huus ihan kamalii mun perään, et se hakkaa mut ja et se levittelee koulussa musta juoruu, et mä oon joku panokone joka pakotti Markuksen siihen." Pandora alko itkee hillittömästi ja näytti kamalan avuttomalta. Mä en osannu sanoa mitään.

Lopulta mä sain puhekykyni takasin, halasin Pandoraa ja sanoin "Älä välitä siitä paskiaisesta. Sä löydät jonkun paremmankin, joka haluu susta jotain muutakin kuin sitä. Äläkä välitä, jos se juoruilee. Uskoo ken tahtoo, kerro sä se totuus. Mä uskon sua." Pandora itki edelleen, mutta sai sanottuu "K-kiitti, Angel. Sä oot ihana." Yhtäkkii mun kännykkä alko soida. Mutsi soitti.

Vastasin ärtyneenä "Mitä nyt?" Linjan päästä kuului mutsin kauhistunut ääni "Angel! Tule äkkiä kotiin! Mä... mä..." ja puhelu katkesi. "Mutsi!  VASTAA! Voi vittu!" mä kiljuin ja tuijotin puhelinta järkyttyneenä.

Moi. Mä oon Angel, Angel Denin. Joo, typerä nimi. Mun mutsi keksi sen.

Mun mutsin nimi on Star. Sen mutsi eli mun isoäiti on outo, ihan sekopää. Se kuulee ääniä ja pelkää kaikkea ja kaikkia. Sen nimi on ihan normaali, se on Mary. Mut se anto mutsin nimeks Star, koska sen mukaan mutsi oli sille oikea kultatähti, ihana pikku prinsessa. Ja vitut. Mutsi on yhtä hullu ku oma mutsinsa, oikee gootti. Sen hiukset on värjätty monta kertaa, ja nyt ne on sekotus ruskeeta ja mustaa. Se meikkaa ittensä joka päivä tummilla meikeillä, sillä on läväreitä pärstä täynnä ja se pukeutuu niin nolosti, että mä kuljen kouluun pyörällä enkä sen kyydillä.

Ja tää on mun faija. Ei niin kovin coolin näkönen, mutta tosi kiltti ja maailman paras faija. Se ei huuda mulle koskaan, toisin kuin mutsi. Se auttaa läksyissä, kotitöissä ja kaikessa. Mut se on tosi usein töissä. Ja mä oon aika usein kotona, koska mulla ei oo paljoo frendei. Tai onhan mulla yks. Pandora Silky.

 

Eli Pandora on mun bestis ja tosi suosittu. Se valitsee ystävänsä huolella, ja on ihme et se on mun kamu, ku mun äiti on sekopäägootti ja mä oon niin ruma, et jos en puhuis, mut vedettäis wc:stä alas kuin paskakasa. Oikeestaan Pandora ei oo kovin kiltti tai ystävällinen, se sanoo kaikki asiat suoraan. Se haukkuu niitä, jotka ei oo sen frendei. Se nimittelee niitä keskellä koulun käytävää lutkiks ja huoriks. Mäkin oon oppinut puhumaan niin. Yhessä me hengaillaan stadissa, juorutaan niillä, kokeillaan erilaisii meikki- ja hiustyylejä... Nii, ja poltetaan tupakkaa.

Joo, mä oon jääny koukkuun tupakkaan. Se alko ku olin kolmetoista. Pandora oli meillä ja mutsi veti taas sätkää. Se jätti röökiaskin keittiön pöydälle, ja mutsin mentyy Pandora ehdotti, et meki otettais. Eka mä vastustin, mutta mitä Pandora halus, sen se sai. Ja lopulta mä suostuin. Me otettiin aski, mentiin takapihalle piiloon ja poltettiin pari-kolme tupakkaa. Mä olin jo silloin koukussa. Ja tupakka on syy, miks mä en halunnu mutsin ja faijan eroovan.

Mutsi ja faija riiteli jatkuvasti, ja ihan kaikesta: mitä tänään syödään, paljonko mutsi on polttanut, siitä kuka on hakenut postin... Elämäni oli yhtä helvettiä. Mä halusin, et faija jää, koska se on mulle niin rakas ja aina niin kiltti. En ois halunnu, et mutsi jää, mut en kestäny olla ilman tupakkaa. Faija ei polta, joten ilman mutsii en saa tupakkaa. Musta tuntuu, et se on huomannu et siltä hävii röökejä joka päivä. Se tietää, et mä poltan, mutta ei puutu asiaan, vaikka oon vasta täyttämässä kuustoista.

Sit tuli raja vastaan. Faija löys mutsin toisen miehen kanssa sängystä. Mutsi sano, et se ei tarvi faijaa. Se huuto oli niin kovaa, et mun piti tunkee kaks tyynyy molemmille korville, että sain unta. Mutta en mä nukkunut koko yönä. Mä itkin. Mun oli pakko jäädä mutsin luo, muuten mä en saa tupakkaa. Jos mä olin liian kauan ilman tupakkaa, mua alko huimata ja päätä särkee. Mä tiesin, et mutsi ei antais mun tavata faijaa. Mä en näkis sitä seuraavan päivän jälkeen enää koskaan.

Faija oli pakannu. Se halus olla se, joka muuttaa pois, koska meijän talo on hirveen synkkä ja vanha. Se seiso ovella, silmien ympärillä tummat renkaat. Sekään ei ollu nukkunu. Mutsi oli keittiössä vetämässä röökiä. Faija katto mua silmiin ja sanoi "No... No niin. Kumman luona haluat asua, minun vai äitisi?" Mä katsoin faijaa ja mun silmissä tuntu taas kyyneleet. Mun ripsari alko valua, ja mä sanoin hiljaa "Mä... jään tänne." Faija katto mua silmissään ihan aitoo hämmästystä. Ja surua. Mä huusin "TÄÄ EI VITTU OLLU MIKÄÄN HELPPO PÄÄTÖS!" ja juoksin yläkertaan.

Mä katoin ikkunasta, ku faija lähti. Mä pesin ripsarin pois, ja sit ku en enää itkeny, laitoin sen takas. Mun piti soittaa Pandoralle. Mun piti päästä jonnekkin, pois siitä läävästä. Soitin kännykälläni. Pandora vastas pian.

"No mitä?"

"Onks sul tupakkaa?"

"Vähän. Voin pyytää Joonakselta lisää, jos on niin vituttava tarve. Kuinka nii?"

"Ku... Mutsi ja faija sit lopulta eros. Faija lähti. Mä jäin tänne, et saan tupakkaa. Vittu, et mä oon idiootti! Mä en daijannu, et sä saat röökii Joonakselta. Sähän oisit voinu antaa mulle. Voi vitun vittu."

"Älä mollaa ittees. Tuu meille, vedetää röökii ja juorutaan nii unohdat. Faija ei välitä... Kaatokännissä ollut viime illasta asti. Ja mutsi on töissä, tuskin enää ees käy täällä. Se ei välitä musta paskan vertaa!"

"No vittu kyl välittää, sillä on vaan kiireitä. Ja sun mutsis sentään yrittää saada perheelleen rahaa. Mun mutsi makaa sängyssä kaikkien miesten kanssa, jotka sen huolii, eikä edes yritä hankkia rahaa ruokaan. Vittu, mua alkaa taas huimata. Pakko saada tupakkaa tai mä räjähdän."

"Ala tulla jo. Faija rupee aina pervoilemaan ku se on kännissä. Viimeks se yritti raiskata mut, tuu äkkii. Vittu mua pelottaa."

"Vittu mikset oo kertonu? Mä luulin et sun faija on viisas..."

"Ala tulla, lutka, mä en ehi selittää!"

Pandora paiskas luurin mun korvaan ja mä seisoin hetken ällistyneenä paikallani. Pandoran isä oli yrittänyt raiskata Pandoran, oman lapsensa. Sit mä tajusin kuinka paljon mua pyörrytti, ja lähdin käveleen Pandoran kotiin. Pelkäsin, mitä löytäisin sieltä.