Mä tulin Pandoran talon luo melko pian. Se asu saman kadun varrella ku mä, vaikka meijän talo oli pelkkä paska verrattuna Pandoran taloon. Ne oli muuttanu siihen just, ja mä olisin antanu mitä vaan, että mäkin saisin asua siinä.

Mä olin tulossa sisään, ku Pandoran faija tuli ovelle. Se tuli ihan mun lähelle ja mä haistoin siitä vahvan viinan hajun. Se sammalsi "Pikku Enkeli, annas kun halaan..." ja koetti halata mua, mutta mä vetäydyin kauemmas inhoten ja lähdin nopeasti sisälle katsomatta taakseni.

Mä olin käynyt siinä talossa vain kerran aikasemmin, enkä muistanu, missä Pandoran huone oli. "Pandoraa!" mä huhuilin, ja kuulin Pandoran vihaisen äänen jostain portaiden luota "Täällä, huora! Voi vittu!" Mä lähdin sinne, ja näin jotain, jota en uskonut koskaan näkeväni.

Pandora seisoi peilin edessä ja hoki "Voi vittu! Voi vitun vittu!" Mä ihmettelin ovella mikä sitä vaivas, mutta kun se käänty mua päin, mä tajusin.

Pandoralla oli finnejä. Pandora, koulun poikien päiväunien kohde, olikin vain tavallinen teini. "Kato mua! Mun naama on täynnä jotain saatanan finnejä! Vittu, mä en mee enää ikinä kouluun!" Pandora kiljui ja peitteli kasvojaan. Tunsin pienen onnenpilkahduksen sisälläni - ehkä mullakin oli nyt mahdollisuuksia saada poikaystävä... Sit huomasin, että Pandoralla oli myös naarmuja. Ne näkyivät selvästi, mutta vain valkoisina eivätkä verisinä, eli ne eivät olleet kovin kovaa tehtyjä.

"Äh, ei se ole niin kamalaa. Pese vaan kasvos usein ja laita jotaa kasvovettä. Kohta sä lutka oot taas niin vitun kaunis ku aina ennenki. Mut... Mistä sä oot saanu noi naarmut?" mä kysyin, mutta mun oli pakko saada röökii, niin mä nappasin samalla tupakka-askin pöydältä. Otin röökin, istuuduin ja kun aloin polttaa, mä tunsin kamalan pistoksen. Tää on väärin, mä aattelin. Tän takia mä en nää faijaa. Mä olin hetken hiljaa ja heitin sitten röökin roskiksee. "Nyt mä aion lopettaa. Sit mä muutan faijan luo." mä sanoin Pandoralle, vaikka mun päähän koski aivan vitusti. "Mmh..." Pandora mumis ja katteli ikkunasta kaukaisuuteen. Se ei vastannu ees mun kysymykseen.

"Pandora hei, mikä sua vaivaa?" mä kysyin, sillä yleensä Pandora on aina äänessä, puhuu existään tai supattaa pahaa muista tai keksii mitä hullumpii tempauksii. Nyt Pandora vaan seiso ja oli ajatuksissaan. "Ei mikää, saatana. Ei tarvi olla noin helvetin utelias." se kivahti, mut mä näin, et jokin oli vinossa. "Pandora?" mä sanoin arasti. "Onks... onks kaikki hyvin?" Hetken se vaan oli hiljaa, sit se sano tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä "Vittu, kaikki menee päin persettä."

Sit se alko kertoo vähän särkyneellä äänellä "Markus halus mennä mun kanssa sänkyyn viime viikonloppuna. Mä en halunnu, mut se sano mua pelkuriks ja lutkaks ja sano, et jos mä en suostu, nii sit se tekee sen väkisin. Mun oli pakko suostua. Sen... sen jälkeen se hakkas mua. Siitä noi naarmut tuli. Sit se löi mut tajuttomaks ja raahas johonki kujalle. Se rupes riisumaan mua, mut mä onnistuin potkasemaan sen kauemmas ja pakenemaan. Se huus ihan kamalii mun perään, et se hakkaa mut ja et se levittelee koulussa musta juoruu, et mä oon joku panokone joka pakotti Markuksen siihen." Pandora alko itkee hillittömästi ja näytti kamalan avuttomalta. Mä en osannu sanoa mitään.

Lopulta mä sain puhekykyni takasin, halasin Pandoraa ja sanoin "Älä välitä siitä paskiaisesta. Sä löydät jonkun paremmankin, joka haluu susta jotain muutakin kuin sitä. Äläkä välitä, jos se juoruilee. Uskoo ken tahtoo, kerro sä se totuus. Mä uskon sua." Pandora itki edelleen, mutta sai sanottuu "K-kiitti, Angel. Sä oot ihana." Yhtäkkii mun kännykkä alko soida. Mutsi soitti.

Vastasin ärtyneenä "Mitä nyt?" Linjan päästä kuului mutsin kauhistunut ääni "Angel! Tule äkkiä kotiin! Mä... mä..." ja puhelu katkesi. "Mutsi!  VASTAA! Voi vittu!" mä kiljuin ja tuijotin puhelinta järkyttyneenä.